Jazz-musiikki

saxofonin soittajaJazz on Yhdysvaltojen afroamerikkalaisessa kulttuurissa syntynyt musiikkityyli, jonka pohjana ovat afroamerikkalaisten vokaalimusiikki, blues sekä spirituaalimusiikki. Useimmiten kyseessä on instrumentaalimusiikki, mutta toisinaan musiikkityyliin kuuluu myös laulu. Jazz-musiikkia esittävät niin suuret big bandit kuin yksittäiset sooloartistitkin. Tyypillisimmin soittajia on kuitenkin useampi – vähintään kolme – ja yhtyeen jäsenten välisen voimakkaan vuorovaikutuksen keskeisyys erottaakin musiikkityylin populaarimusiikista.

Jazz-musiikissa käytetään erityisesti erilaisia puhallinsoittimia, joita voivat olla esimerkiksi saksofoni, trumpetti, huilu, vetopasuuna ja klarinetti. Keskeisten puhallinsoittimien lisäksi tyypillisiä soittimia ovat kontrabasso, rummut, piano, kitara, sähköurut ja vibrafoni. Modernimmassa jazzissa kuullaan kontrabasson ja akustisen kitaran sijaan sähkökitaraa ja -bassoa ja sähkökitaran käyttöönotto onkin alun perin tapahtunut nimenomaan jazz-musiikin piirissä. Jazzia on myös kiittäminen modernin rumpusetin synnystä.

Jazzin historiaa – musiikkilajin synty

Jazz syntyi alun perin 1800-luvun Yhdysvalloissa – erityisesti New Orleansin kaupungissa. Alkunsa jazz-musiikki sai Länsi-Afrikasta Pohjois-Amerikkaan orjiksi tuotujen mustien keskuudessa: orjat eivät saaneet töitä tehdessään puhua keskenään, mutta laulaminen sen sijaan oli sallittua. Niinpä kommunikaatiota helpottamaan ja työntekoa siivittämään kehittyi erilaisia huutoja ja lauluja, joissa kuului afrikkalainen musiikkiperintö.

1860-luvun sisällissodan päätyttyä orjuus lopetettiin ja musiikkikulttuuri pääsi kehittymään vauhdikkaammin. Jazzin perustana olleet ragtime ja blues syntyivät. Ragtimea soitettiin ahkerasti muun muassa vapaamielisen New Orleansin bordelleissa ja musiikkityyli alkoi kehittyä saadessaan vaikutteita monikulttuurisen kaupungin muista musiikillisista antimista. Hiljalleen ragtimesta kehittynyttä kepeämpää ja monipuolisempaa tyylilajia alettiin kutsua jazziksi.

Improvisaatio on kaiken A ja O

Jazzin alkutaipaleella sen erotti muista tuon ajan musiikkityyleistä ennen kaikkea improvisoidut soolo-osuudet, jotka olivat merkittävässä roolissa jazz-kappaleissa. Perinteistä New Orleans jazzia leimasi niin sanottu kollektiivinen improvisointi, jossa erilaiset puhallinsoittimet elävöittivät kappaleen melodiaa rytmiryhmän säestäessä. Improvisointi ikään kuin koristeli kappaleita ja lisäsi niihin aimo annoksen tunnetta.

Improvisaatio on vielä tänäkin päivänä olennainen osa jazz-musiikkia, mutta New Orleans jazzista poiketen improvisointi tapahtuu vapaasti sointujen päälle sen sijaan, että valmiita melodioita vain koristeltaisiin. Jazzissa improvisaatio on selvästi monimutkaisempaa ja haastavampaa kuin moderneissa populaarimusiikin tyylisuunnissa tai bluesissa.

Jazzin suosion kasvu 1900-luvun alkupuolella

Jazzin kehittyminen ragtimesta alkoi 1890–1910-luvuilla ja musiikkilajin synnyttyä siitä tuli nopeasti suosittu etenkin Yhdysvaltojen mustan väestön keskuudessa. Kaikkien aikojen ensimmäinen jazz-levytys on kuitenkin valkoihoisten soittajien tuotantoa: Original Dixieland Jass Band -nimisen yhtyeen vuonna 1917 tehty levytys oli omiaan lisäämään musiikkilajin suosiota myös valkoisten keskuudessa. Toden teolla jazzia alettiin kuitenkin tallentaa levyille vasta 1920-luvulla äänilevyteollisuuden kiihtyessä. Levytykset lisäsivät luonnollisesti jazziin kohdistuvaa kiinnostusta entisestään ja yhä useammat muusikot kiinnostuivat genrestä. Näihin aikoihin jazz alkoi kulkeutua myös suomalaisten korviin.

Erilaisia jazz-tyylisyyntauksia

Jazz on vuosikymmenten varrella muuntautunut moneen eri suuntaan, kun genreen on omaksuttu vaikutteita muista musiikkilajeista. Eri tyylit eroavat toisistaan suurestikin eikä harjaantumaton korva varmasti tunnistaisi lukuisia erilaisia suuntauksia nimenomaan jazz-musiikin eri muodoiksi. Yhteistä useimmille tyyleille on kuitenkin synkopoitu keinuva rytmi, improvisaation merkitys sekä puhallinsoitinten keskeinen rooli musiikissa. Jazz-musiikin sisällä tunnetaan muun muassa seuraavat tyylisuunnat:

  • Swing – 1930-luvulla kehittynyt jazz-musiikin muoto, jonka tahdissa tanssitaan lindy hoppia.
  • Fuusiojazz – Yhdysvalloissa 1960-luvulla kehittynyt jazzin tyylisuunta, jossa jazziin yhdistyvät populaarimusiikin eri suuntaukset aina rockista etniseen musiikkiin.
  • Acid jazz – 1980-luvulla etenkin Lontoossa kehittynyt jazz-musiikin tyylilaji, jossa on vaikutteita soulista, diskosta, funkista ja hip hopista.
  • Bebop – Nopeatempoinen ja improvisaatiorikas jazzin tyylisuunta, joka syntyi 1940-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa.
  • Nu-jazz – 1990-luvulla kehittynyt jazz-musiikin muoto, joka tunnetaan myös nimellä elektro-jazz sen elektronista musiikkia perinteiseen jazziin sekoittavan luonteen mukaan.

Legendaarisimpia jazz-muusikoita

Kaikkien aikojen tunnetuin jazz-muusikko on mitä luultavimmin yhdysvaltalainen, vuosina 1901–1971 elänyt Louis Armstrong. Myös lempinimillä Satchmo ja Pops tunnetun muusikon instrumentit olivat trumpetti sekä laulu ja hänellä oli merkittävä rooli jazz-improvisaation synnyssä 1920-luvulla. Armstrong mainitaan usein myös jazzissa käytetyn scat-laulutyylin kehittäjäksi.

1920-luvulta 1960-luvulle saakka yhtenä jazzin suurista voimahahmoista toiminut Duke Ellington on niin ikään nimi, jota ei voi jättää mainitsematta kaikkien aikojen merkittävimpiä jazz-muusikoita listatessa. Yhdysvaltalainen vuonna 1899 syntynyt Ellington oli jazz-säveltäjä, pianisti sekä yhtyeenjohtaja, jonka tuotantoa ovat lukuisat maailmanmaineeseen kohonneet jazz-kappaleet, kuten ’Mood Indigo’ ja ’Sophisticated Lady’. Vuonna 1974 kuollutta Ellingtonia pidetään yhä yhtenä suurimmista amerikkalaisista säveltäjistä, jonka elämäntyö vaikuttaa musiikkiin vielä tänäkin päivänä.

Jazzin suurnimien kaanoniin kuuluu kiistatta myös niin ikään yhdysvaltalainen Miles Davis. Vuosina 1926–1991 elänyttä jazz-muusikkoa ja -säveltäjää pidetään yhtenä musiikkityylin keskeisimmistä suunnannäyttäjistä ja fuusiojazzin päähahmoista. Pääsoittimenaan trumpettia soittaneen Davisin reprtuaariin kuului myös muita instrumentteja aina laulusta pianoon. Miehen vaikuttavaan diskografiaan lukeutuvat muun muassa fuusiojazzin merkkipaalut ’In a Silent Way’ ja ’A Tribute to Jack Johnson’.

Kaikkien aikojen parhaaksi jazz-pianistiksi tituleerattu Art Tatum on loistava esimerkki jazzin historian legendasta, joka on genren sisällä todella arvostettu, mutta ei järin tunnettu suuremman yleisön keskuudessa. Poikkeuksellisista improvisaatiotaidoistaan sekä virtuoosimaisesta pianonsoitostaan tunnettua Tatumia tituleerataan usein kaikkien aikojen parhaaksi jazz-pianistiksi ja hänen merkityksensä pianonsoiton kehitykseen olikin suunnaton. Tatum inspiroi urallaan lukemattomia maailmanmaineeseen kohonneita jazz-muusikoita.